Matti Kalkamo

	"Rajatila" 1998 Lasikuitu
	"Olemassaolo" 1998 Lasikuitu
	"Murtumispiste" 1998 Pronssi
	"Kuinka alas voi vajota" 1998 Lasikuitu

Yksinäinen, kädetön, jalaton hahmo rullaa pyörillä Mältinrannan taidekeskuksen monitoimitilassa. Hahmo pysäyttää jokaisen katsojan. Kuka on tämä ihminen? Sinä , minä tai joku muu? Tamperelainen Matti Kalkamo (s.1968) on toteuttanut Mältinrantaan syyskauden tärkeimmän näyttelyn. Se ei ole tärkeä vain siksi, että hänen teoksensa jäävät hiertämään katsojan tajuntaan, vaan myös siksi, että näyttelyllään Kalkamo vahvistaa lujan sijansa nuoren polven taiteilijoiden joukossa. Itse asiassa näyttely on monivaiheinen tilateos, joka tutkii ihmisen murtumakohtia, niitä hetkiä ja tilanteita, jolloin apu ei enää tavoita. Kyse on siis moraalisesta ja eettisestä kannanotosta, jossa kuuluu jopa sosiaalisia painotuksia. Kalkamon teoksissa on samaa syyttäjän terävyyttä kuin Rauni Liukon 70- ja 80-luvun teoksissa. Ääri-individualistinen 90-luku ei ole tottunut vastaanottamaan tällaisia julkisia tukistuksia. Kalkamon figuurit kätkeytyvät kasvottomina valkoiseen kaapuun , he makaavat liiskaantuneina, nahka halkaistuna maassa tai kamppailevat valkoisen pinnan draperioiden alla elintilastaan. Kuka on vastuussa, kuka kantaa huolta ihmisarvosta maailmassa, jossa markkinavoimat asettavat arvomittarit. Tätä näyttely katsojalta kysyy. Pääasiassa teosten materiaali on lasikuitu ja joissakin teoksissa pronssi. Vaikka Matti Kalkamon figuuri-ideaa ovat muutkin työstäneet, tunnetuimpana Helsingin juhlaviikkojen vieras Christian Boltanski, ei se vähennä näyttelyn tehoa. Viikonvaihteen kävelyretki kannattaa suunnata kohti Mältinrannan taidekeskusta.

Maila Katriina Tuominen, Aamulehti 20.11.1998