Heimo Suntio

Graalin malja 2000 Installaatio, pronssi, valokuva kork. 220cm Nykytaiteen museo Kiasman kokoelmissa	Lautturi 1998 valokuva 150x200 cm
Big Bang 1998 Installaatio Etelä-Karjalan taidemuseon kokoelmissa	Ääri 2001 Pronssi kork. 30 cm Valtion taidemuseon kokoelmissa

HEIMO SUNTIO SELVIYTYY ANKARASTA LUMIMYRSKYSTÄ

Suntion luonne
Kriitikot sanovat, että Heimo Suntio kyselee taiteilijana olemista. Niinpä. Suntio laittaa usein töidensä pohjaan maailman turhaa tietoa ja kaataa päälle jonkin romanttisen, pelkistetyn tai valtaisan antiikin myytin. Joskus hän kaivaa turhaan maailmaan hiotun pikku kuopan. Samoin Suntio tekee retkellä. Hän puhuu ohimennen laajoin kaarin ihmistyypeistä, juopottelusta, elämäntavoista. Kun pysähdytään hän kaivaa pikkutarkasti alumiinikääröihin laittelemansa eväsnyytit, ja puhelee niiden kanssa askaroidessaan. - Ai tässä onkin tämä peruna-sipuliseos, hiukan palsternakkaa mukana.

Talviretken ilot
Olimme talviretkellä Valkmusan kansallispuistossa. Suntio hiihteli edellä. Hän harjoitteli luistelutyyliä ja pyrki loikalle pienissä ylämäissä. Hartioista näki takaapäin, kuinka lapsenomainen, luonteva itsensä hyväksyminen lähestyi kärsivää keski-ikäistä miestä.

Uhkaavia vaaroja
Mutta alkoi tuulla ja hämärtää. Lisäksi olimme eksyksissä emmekä löytäneet koko suota, johon olimme menossa, kalasääsken pesästä puhumattakaan. Ehdotin, että jäämme metsään yöksi, soitamme vain tiedon. Suntio ehdotti, että rupeamme riitelemään ja lähdemme eri suuntiin, niin että hakemaan tarvitaan kaksi helikopteria. Sanoin, että voisimme mennä lyyhistyneen ladon nurkkaan ja vetää päällemme vanhoja olkipaaleja.

Päätös
Suntio oli sitä mieltä, ettemme jää missään tapauksessa, ei puhettakaan, vaan palaamme jälkiä kotiin. Paluumatkalla hän meni pitkälti edeltä ja katseli huolestuneesti pimenevää, yhä kovemmin tuulessa kohisevaa metsää.

Kotona syömässä
Tulimme kotiin ja söimme hyvin. Montignacin hiilihydraattidieetistä huolimatta Suntio söi halulla amerikanpekonilla ja suolakurkulla täytettyjä lihakääryleitä, Göteborgin keksejä lohenmädillä, jäähileisiä mustikoita Gefilus-piimän kanssa, päälle kanapeeleivonnaisia, muffinseja mustan kahvin kera. Aina ottaessaan uutta ruokalajia Suntio mainitsi, ettei hän Montignacin dieetin takia saisi syödä tätä. Yöksi tuli hirmumyrsky. Se oli kovin talvimyrsky kolmeentoista vuoteen. Kuvittelin, että olisimme jääneet metsään. Löytäjä olisi aamulla kaivanut ladonnurkasta kaksi lumista alumiininyyttiä (meillä oli asianmukaiset alumiinipeitteet). Aikansa kaivettuaan hän olisi avannut toisen nyytin. Nyytistä olisi katsellut häntä kaksi Suntion virkeää silmää. Mutta emme jääneet, metsään, Suntio söi hyvin ja selviytyi helposti ankarasta lumimyräkästä. "Pasta ansaitsee syvän halveksunnan" Montignac, teoksessa Syön hyvin ja siksi laihdun

Matti Mäkelä