|
LEHDISTÖTIEDOTE
Jarmo Kallinen
Heijastuksia
11.7.-27.7.2007
Tranzit 2006-2007, kuusi, pähkinäpuu, vaneri, hiili, tempera 240x230x482 cm (lxkxs) Lehdistökuva |
 Tranzit (lähikuva) Lehdistökuva |
Kuvanveistäjä Jarmo Kallinen antaa käyttämälleen materiaalille mahdollisuuden kertoa
mistä se on kotoisin. Hän veistää männystä pieniä mäntyjä, ja kuusi toimii raaka-aineena kuusille. Pienet puut ovat näköiskuvia itsestään.
Helposti saatavilla oleva kuusilauta on viimeaikoina ollut teosten tärkein materiaali. Se on puuta, joka herättää suomalaisissa mielikuvan rakennustyömaasta, varastokopeista ja betonin valumuoteista. Halvan raakalaudan kohtalo on päätyä useimmiten väliaikaisten rakennelmien tueksi.
Kallinen on hyödyntänyt useissa veistoksissaan näiden rakennelmien muotokieltä. Sokkelo I koostuu pikkuruisista siirtolavoista ja Transit on kuin suuri pakkauslaatikko. Materiaali ja muotoilu vastaavat alkuperäistä, mutta jokin ei täsmää. Se jokin voi olla teoksen koko tai sen sisällä kasvavat pienet puut. Vielä astetta käsitteellisempiä ovat jalopuusta rakennetut siirtolavat. Alkuperäinen lavarakenne toistuu arvokkaammassa materiaalissa kuin osoituksena siitä, että muoto on kiinnostava muutenkin kuin esittävyytensä kautta.
Kallinen tuntee puun ominaisuudet läpikotaisin. Hän saattaa aloittaa työstämisen tukin pätkästä, josta vaihe vaiheelta kuoriutuu esiin valmis veistos. Kuusilaudan ohella materiaaliksi kelpaa mikä tahansa puu, jonka jalostusaste ei ole edennyt lautaa tai vaneria pidemmälle. Puun lisäksi veistoksiksi taipuu muun muassa metalli, betoni, lasi ja kipsi.
Teemallisesti teoksissa sivutaan monesti peruselementtejä: maata, vettä ja ilmaa. Kallinen ei kuitenkaan sorru banaaliin osoitteluun, vaan teeman käsittely saattaa aueta vasta monen mutkan kautta. Hän varioi teoksiaan, työt syntyvät aiempien pohjalta. Ne syventävät joltain osin aihettaan, mutta jättävät toisaalta jonkun puolen käsittelemättä. Jatkuvuus luo kokonaisuuksia, joissa jokainen osa on itsenäinen, mutta variaatiot tuntiessaan niistä saa irti uusia ulottuvuuksia.
Veistosten älyllinen haastavuus ei rajoitu Kallisen oman tuotannon tai taidehistorian tuntemisen varaan. Teoksiin sisältyvä huumori on monikerroksista ja suorastaan odottaa katsojaa, joka vaivautuu kuorimaan siitä päällimmäisen osan pois. Välillä sen alta löytyy taiteen tekemiseen ja taiteeseen liittyvää ironiaa, joka on kuitenkin enemmän kysyvää kuin julmaa. Välillä pinnan alla kytee surumielisyys luonnon tilasta tai siitä ymmärtämättömyy-destä, jolla ihmiset ympäristöönsä suhtautuvat.
Veikko Halmetoja
Seuraava näyttely: Maija Närhinen, maalauksia 1.8.-19.8.2007