|
LEHDISTÖTIEDOTE
Jukka Lehtinen
Epähedelmä
22.8.-9.9.2007
Kukkanen 2007, kuumasinkitty, emaloitu ja haponkestävä teräs Lehdistökuva |
(Tämä on hyvin mansikkainen juttu.)
1900-luvun alun Suomessa ahomansikkaa myytiin toreilla ja siitä valmistettiin ruokaa kuten puutarhamansikasta nykyisin. Silloin oli ahomansikkaa, mitä kerätä. Teoksessaan Suomen maisemia I. K. Inha kuvaa erästä mansikka-ahoa näin: "Monta vuotta oli maineessa etenkin eräs Vaskiveden aho - se oli varmaan puolenkilometrin mittainen - jonne pitäjän nuoriso joka vuosi retkeili; se paistoi kauas selälle punertavana ja marjoja oli niin suunnattomasti, että yhdeltä istumapaikalta ken tahansa sai niin paljon kuin syödä jaksoi. "Onko kellään tänä päivänä tiedossa vastaavaa mansikkapaikkaa?
Mansikka ei ole marja, sillä sen siemenet ovat paljaina meheväksi turvonneen kukkapohjuksen pinnalla. Oikeassa marjassa, kuten mustikassa, siemenet ovat hedelmän sisällä. Mansikasta käytettiin aikaisemmin nimitystä epähedelmä, josta näyttelyn nimi tulee.
Epähedelmä-näyttely rakentaa nostalgisen matkan menneeseen aikaan. Menneen ajan me aina muistamme kauniimpana ja eheämpänä kuin se ehkä todellisuudessa on ollutkaan. Näyttelyssäni haluan kurottaa tähän muistojen ja muistelemisen maahan. Epätavallisen suuret mansikat ruohon korressa ja metrinen mansikankukka tuovat muistot ja tarinat ympärillemme. Samalla pienen ahomansikan suurentaminen satakertaiseksi tuo sen rakenteen ja muodot uudella tavalla esiin. Veistosten materiaalit kipsi ja teräs eri muodoissaan etäännyttävät veistokset luonnollisista lähtökohdistaan ja jäljelle jää idea. Kipsin valkoinen väri aineettomuudessaan ja teräksen harmaa jättävät tilaa monille tulkinnoille.
Näyttelyssä on esillä myös Eduskuntatalon lisärakennuksen veistosaltaaseen tulevan veistoksen, Oma maa mansikka, teknisiä piirustuksia ja valumalleja. Veistoksen nimi tulee meille kaikille tutusta sanonnasta "Oma maa mansikka, muu maa mustikka". Toisin, kuin usein luulemme, tutussa sanonnassa ei suinkaan vertailla marjojen makua, vaan se kertoo maan käytöstä. Kaskitalouden aikana maa oli sen, joka maan eteen työtäkin teki. Kaskenraivaus siirsi maakappaleen raivaajansa omaisuudeksi ja vielä mansikkaa kasvava aho oli omaa maata, mutta mustikkaa kasvavat metsämaat olivat kenen tahansa kaskeksi raivattavissa.
Veistoksista harvoin tuodaan esiin niiden teknistä rakennetta tai työskentelyprosessia. Näyttelyssäni olen halunnut tuoda esiin eduskuntaan tilatun veistoksen työvaiheita. Esillä on työkuvia, muotinkappaleita ja video 3D-mallista.
Jukka Lehtinen
Seuraava näyttely: Tony Cragg, veistoksia 14.9.-14.10.2007