|
LEHDISTÖTIEDOTE
Sinikka Tuominen
19.3.-6.4.2008
Maalaus, 2007-2008 akryyli kankaalle, 170x140 cm Lehdistökuva |
Sinikka Tuomisen (s. 1947) uudet maalaukset ovat hänen viime vuosien teoksiaan maanläheisempiä. Kokonaisuudesta huokuu maalausten sisäinen harmonia, esteettinen kypsyys. Värimaailma on saanut vaikutteita antiikin seinämaalauksista. Napolinkeltaisen ja valkoisen rinnalla on muun muassa puhdasta ultramariinin sinistä, joka oli eurooppalaisten maalarien käytössä jo 1200 eaa.
Tuominen ei kuitenkaan rakenna helposti havaittavaa viittausten verkostoa. Hänen teoksiinsa kätkeytyy maalaustaiteen historiaa, koska ne ovat maalauksia. Ne kaihtavat postmodernia käsitteellisyyttä ja luottavat nykykatsojan kykyyn katsoa edelleen kuvaa vain maalauksena.
Näin ei tietenkään tapahdu. Tuomisen teoksissa on nähty niin kasvistoja, soluja kuin dna-rihmoja. Tarve löytää maalauksille esittävä lähtökohta kertoo siitä, ettei niitä ole osattu tulkita ilmeisimmän kontekstinsa kautta vaan ne on haluttu liittää kiinteämmin osaksi nykymaalauksen trendejä. Modernistiksi luokittelu leimaa edelleen taiteilijan niin pahasti epäajankohtaiseksi, että sitä halutaan välttää. Pelätään, että se tulkittaisiin moitteena.
Tuominen on modernisti. Hän ymmärtää, että maalaus on vain kaksiulotteinen pinta, hän ei jäljennä ulkoista maailmaa. Jos hänen teoksensa lähtökohtana on maisema, hän rakentaa siitä maiseman ei vain tulkintaa tai kuvaa maisemasta. Maalausta on kyettävä tarkastelemaan itsenäisesti.
Maalaus, joka ei esitä mitään, kutsuu meidät välittömien havaintojen äärelle. Se tarjoaa aistimuksia, joista on lupa nauttia miettimättä niiden sisältöä. Tällainen lähestymistapa houkuttelee kritiikkiin, jossa teoksia syytetään maailmasta etääntyneiksi. Kritiikki on kuitenkin yksioikoista unohtaessaan, että taiteilijan ja katsojan visuaalinen kokemus ei ole irrallaan todellisuudesta.
Sinikka Tuomisen teoksia tulkittaessa eksyy harhapoluille, jos lähtee etsimään niistä muuta sisältöä kuin pohdintaa maalauksen ja maalaustaiteen olemuksesta. Olennaista on analysoida muotoa, kaikkea sitä minkä näemme maalauksia katsoessamme. Materia maalauspohjasta viimeiseen siveltimenvetoon on edessämme: miksemme innostuisi siitä!
Veikko Halmetoja
NÄYtTELYYN LIITTYVÄ OPASTUS SU 6.4. KLO 14!