|
LEHDISTÖTIEDOTE
Markku Arantila
11.6.-29.6.2008
Tukalassa Asemassa 2008, akvarelli käsintehdylle paperille Nun Lehdistökuva |
Olen tehnyt näyttelyllisen akvarelleja sen mukaan mitä mielikuvitus on tuottanut. Mielikuvitus näyttää tuottaneen jonkinmoista satukuvitusta; melko yksinkertaisia asioita, mutta oudossa ympäristössä. Mielikuvituksen maalarin on paha väittää mitään kovin yleistä tarkoituksistaan. Onko kyse henkilökohtaisesta mielenmyllerryksestä vai myös muiden ihmisten elämään liittyvistä asioista? En ollenkaan tiedä.
Minulla on tapana helliä naiivia ajatusta, että henkilökohtainen mielikuvitukseni maailma on samankokoinen kuin tuntemani konkreettinen maailma ja että se vaatii minulta yhtäläistä huomiota. Ajatus on hölmö kehitelmä, jota kukaan ei ota vakavasti, mutta jonka avulla voin vapauttaa itseni syyllisyydestä arjen huolimattomuusvirheissä.
Toisaalta, miksei ajatuksessa olisi jotain perääkin. Useimmista tosiasioista minulla on oikeasti melko hatarat tiedot, ja enimmäkseen tosiasiat pysyvät paikallaan vaatimatta minulta lainkaan aivokapasiteettia. Minun mieleni lokerikossa esimerkiksi Vaasan kaupunki mahtuu melko pieneen tilaan sen vuoksi etten ole Vaasan asioihin kovin paneutunut enkä muista siellä koskaan käyneeni. Mikä tahansa maalaukseen itse keksimäni paikka vaatii minulta enemmän keskittymistä ja mielen tallennustilaa. Tiukan paikan tullen väittäisin itse keksimääni todemmaksi, koska itse keksitystä minulla on ensi käden tietoa. Vaasan kaupungin olemassaolosta todistaa vain kuulopuhe.
Miten niin keksityn kuvan tulisi olla heijastuskuva tosimaailman asioista; paikka jossa maailman sekavat asiat saisivat kommentin ja selityksen? Valitettavasti en sellaiseen kykene. Ajattelen keksityn maailman tasa-arvoisena rinnakkaismaailmana, ja luultavasti projisoin reaalimaailmaan asioita omasta mielikuvituksestani ja uskon että projektiot ovat maailmaan kuuluvia asioita. Maalaan ikään kuin unikuvia, mutta olenko muka enemmän hereillä silloin kun en maalaa?
En ole sillä kannalla, että jokainen huolehtikoon omista asioistaan, mutta yritän tässä perustella miksi en yritä ottaa kantaa sellaisiin yleisiin asioihin, jotka sinänsä vaatisivat huomiota mitä pikimmin. Olen oman mielikuvitukseni suhteen varmalla pohjalla, koska olen sen erityinen asiantuntija. Itse olen tutkimusalastani kovin kiinnostunut vaikka myönnän, että ala ei ole kovin keskeinen. Mielikuvitushan sitä paitsi tiedetään oikeiden asioiden korvikkeeksi, jota järkevämmät, vakaviin asioihin keskittyvät ihmiset ymmärtävät karttaa.