|
LEHDISTÖTIEDOTE
Nora Tapper
Veistoksia
6.5.-24.5.2009
Lehdistökuva |
|
Monet nykyveistäjät ovat tehneet viime vuosina figuuriveistoksia. Olen miettinyt näyttelyitä kiertäessäni, että minkälaisia figuureja minä tekisin? Pari vuotta sitten ryhdyin kokeilemaan. Savesta muovailemani hahmot tuntuivat naiiveilta, ne olivat joko liian naturalistisia tai abstrakteja. Minusta tuntui, että minulla ei ollut kontaktia saveen. Myttäsin saven. Kaivoin esille laatikon, johon olin säilönyt pieniä leppälaudan pätkiä. Päätin ryhtyä Vaahteramäen Eemeliksi, joka verstasreissullaan veistää puu-ukon. Työn tuloksena syntyi hyvin karkeita hahmoja, ”kirveellä veistettyjä”, mutta ne tuntuivat heti omiltani. Tein muutaman pienen puisen laatikon, joiden sisäpinnat veistin. Laatikot asettuivat veistettyjen hahmojen kylkeen tai alle. Ne kuuluivat yhteen.
Samanaikaisesti pikkuhahmojen kanssa rakensin Sumaa. Suma koostuu viidestätoista kuusilaudasta tehdystä pilarimuotista. Muotit ovat kaatuneet kuin dominopelin nappulat sumaksi. Suuri tilaan asettuva Suma-teos sai minut pohtimaan pystyisinkö tekemään puu-ukkoni ja -akkani suurempina? Puupalasta voi veistää tietynlaisen muodon, mutta suurempaan kokoon pitäisi olla valtavan kokoinen pölli eikä minulla sellaista ollut. Vierastin myös kokopuun raskautta. Palasin rakentamiseen, mutta kuinka rakentaisin veistetyn hahmon? Monien kokeilujen jälkeen puunkappaleet alkoivat löytää paikkansa ja saada karkeata ihmisen hahmoa.
Katseltuani rakentamiani ja veistämiäni hahmoja, ymmärsin kuvaavani epätäydellisyyttä. Minulle epätäydellisyydessä on jotakin pyhää. Epätäydellisen kuvaaminen ja katsominen antaa ihmiselle mahdollisuuden antaa itselleen anteeksi oma keskeneräisyytensä ja pienuutensa.
Mielessäni ovat olleet pyhäinkuvat hahmoja veistäessäni. Olen halunnut veistää hahmoja, jotka voisivat antaa lohtua nykyajan kiireiselle ja usein ahdistuneelle ihmiselle. Toivon hahmojeni tuovan esille tietoisuuden ajan jatkuvuudesta ja samalla ajattomuudesta.
NäYTTELYYN LIITTYVä OPASTUS SUNNUNTAINA 24.5.2009 KLO 14!