|
LEHDISTÖTIEDOTE
Niran Baibulat
Paikoitusalueita
27.1.-14.2.2010
Mittausvälineitä, 2009-2010 sekatekniikka Lehdistökuva |
|
Paikoitusalue on hetkellinen paikan valtaus.
Olin viime kevättalvena kaksi kuukautta residenssissä* Pyreneitten vuoristossa, pienessä Farreran kylässä. Maisema on siellä vuoristoinen, avoin, ääretön. Mittasuhteet ja etäisyydet ovat suuria, mutta kaikki on katseen saavutettavissa. Paikkojen etäisyyttä ei ilmaista kilometreissä vaan matkantekoon kuluneessa ajassa.
Mittakaavan muutos, katseen tarkentaminen johonkin pieneen tai yksityiskohtaiseen, vaikka puunkuoreen, avasi uusia näkökulmia lähestyä paikkaa. Haen suhdetta paikkaan havaitsemisen, tunnistamisen ja hetkellisen kiinnittäytymisen kautta. Toisaalta paikka mittautuu ruumiillisena kokemuksena. Kävelty matka, siihen käytetyt askeleet ja toisaalta viipyminen paikassa ja paikalla työskentely rytmittyvät. Mittaan paikkaa, ikään kuin piirrän sitä tai joitain yksityiskohtia siitä kengänmuotoisilla, sokerista ja sukista tehdyillä kappaleilla. Mittausväline ei ole yhteismitallinen Se viittaa kokijaan ja on näin ollen suhteellinen.
Pyyhkeen laskos – teossarjan lähtökohta on mielikuva laskostetun pyyhkeen muodosta ripustet- tuna roikkumaan seinälle. Muodon saan oksasta, jonka haarat yhdistän punotulla parsintapin- nalla. Laskos vertautuu maisemaan, maaston tai vuoren muotoon. Parsintapinta paljastaa oksan muodot. Itselleni teoksen parissa vietetty aika on ollut kolmiulotteisen muodon löytämistä ja tarkastelua, jossa työskentelyprosessi on aukaissut näkemään oksan muodon.
Materiaali, sen työstäminen ja ponnistelut sen kanssa, esimerkiksi sokerilla kovettaminen tai mehiläisvahan käyttö eli materiaalin olomuodon muuttaminen toiseksi, on minulle haaste. Mehiläisvahan avulla olen yrittänyt imitoida luonnonmateriaalia. Vaatteen kankaan rakenteesta ja sen kuvioinnista olen hakenut puunkuoreen viittaavia muistumia. Olen kerännyt eräänlaisen materiaaliarkiston, lähtökohdan teokselle.
Kuinka monta askelta on Alendoon kuvaa kartta-askelmittauksiani. Kapea betonilla päällystetty tie vie lähikylään edeten laakson reunamaa pitkin. Matka on alle kahden kilometrin pituinen. Aloitin kulkemiseni laskemalla askeleitani. Pysähdyin sopivan merkin, puun tai kivenlohkareen, kohdalla. Tein myöhemmin oksanpaloista koostuvan kartan, jossa kymmenen askelta vastaa noin kahdeksaa senttiä. Kävelin matkan useita kertoja, sekosin laskuissani tai sain eri lukuja. Lopulta ymmärsin, että ”oikeaa” askellukua ei voi saada.
Niran Baibulat
* Centre d´Art i Natura de Farrera